Nyt se vihdoin on totta! Vuosia olen tehnyt tätä työtä, ja nyt saan aloittaa oman pienen vastaanottoni. Tervetuloa käymään ja tutustumaan.
Nuorempana haaveilin psykoterapeutin työstä, mutta lääkäriopinnot veivät orientaatiota toiseen suuntaan. Onnekseni valmistuneena nuorena lääkärinä tielleni sattui kollegoita, joiden esimerkin ja ohjauksen avulla tieni kohti lastenpsykiatriaa ja pieneten lasten kanssa työskentelyä hitaasti aukeni. Matka ei ollut mutkaton, ja on sisältänyt, niin kuin elämä yleensäkin ylä-ja alamäkiä, epäröintiä, uskon puutetta, ympäristön erilaisen suhtautumisen sietämistä, päämäärän kirkastumista ja hidasta etenemistä.
Viime vuosikymmennen alussa aloin kiinnostua vauvojen kanssa tehtävästä työstä. Ihmettelin, kun vauvat kertovat niin paljon, mutta sitä ei usein huomata. Miten oppisin puhumaan ”vauvaa” ja ymmärtämään heitä paremmin, ja voisin ehkä olla avuksi heidän vanhemmilleen oman vauvansa ymmärtämisessä. Tätä kautta reittini lähti kohti pienten lasten psykiatriaa ja varhaisen vuorovaikutuksen ymmärtämistä ja hoitamista. Kiitos kaikille matkalle osuneille ja tietä viitoittaneille kollegoille, ja ammattilaisille, sekä vauvoille, äideille ja isille.
Viime vuosina eteeni on tullut myös nuoria, joiden avuksi olen halunnut ryhtyä. Olen oppinut heiltä paljon. Miten vaikeaa ja samalla antoisaa nuoruus voi olla.
Tässä kohdassa työuraa haluan myös jakaa osaamistani kouluttamalla ja ohjaamalla nuorempia työntekijöitä, sekä työyhteisöjä. On aika laittaa hyvä kiertoon!
Teologi Hanna Kivisalon sanoin: ”Entä jos itsensä löytää, kun pysyy paikallaan. Kun lakkaa jahtaamasta omaa ja toisen häntää, istumalla alas ja suostumalla olemaan se, mitä on ollut kaikki nämä vuodet, kun on itseään etsinyt” (Jonain päivänä ymmärrät, Enostone kustannus 2024).
Nähdään vastaanotolla etänä tai livenä!